Joku päivä

Joku päivä mä vielä kirjoitan tänne jotain.
Miksen tänään?
No ei tänään voi kun mulla on niin paljon muuta!
Niinkuin tämän asian miettiminen että joku päivä taas kirjoitan tänne jotain.
Se on tärkeää se.
Miettiminen.

Harmi vain että usein mietin väärässä kohtaa.
Ja liikaa.
Sekä liian kauan.
Ja sitten taas kun pitäisi miettiä, tuumata tovi, niin en mieti.
Mitäs sitä, turhaan.
Kun voi tehdä vaan ja todeta sitten että kantapääthän siinä taas meni, kohta ei ole enää mitään jäljellä.

No siis liityin mastodonttiin.
Kun niin moni muukin.
Ja liityin myös mastodoniin.
Koska se nyt tuli ensimmäisenä eteen.
Ja sitten tajusin että se ei oikein toimi.
Koska niin moni muukin liittyi.
Varmaan ihan samaan aikaan.
Joten liityin mastodonttiin.

Syyttäkäämme tai kiittäkäämme kaikki tästä Elonia.
Ja eloa.
Elämää.
En oikein tiedä miten sitä oikein jaksaa ja ehtii tätä kaikkea.
Kun tarvii niin paljon miettiä.
Tuumaustauko kun laittaa kahvia jolloin itse kahvin keittäminen on toisarvoista.
Tai ei se oikeastaan ole.
Mutta näyttää siltä.
Koska kahvin keitto ei koskaan ole toisarvoista.
Mutta saattaa näyttää siltä ulkopuolisen silmin.
Kun vesi jää laittamatta jos muistaa laittaa porot.
Tai toisinpäin.

Mastodontti.
Masto dontti.
Maasto dontti.

Mikä on dontti?

Tai oikeastaan, ei sen väliä.
Olkoon mikä on, tulkoon mitä tulee.
Marraskuuta on enää nelisen viikkoa jäljellä.
Sen kun rämpii läpi silmäripsillä vaikka eteenpäin raahautuen.
Turha ihmetellä miksi mulla on niin lyhyet silmäripset.

Siksi.

Mutta siis millä vaan millä nyt raahautumaan kykenee.
Jotta pääsee perille kun marras loppuu ja jolukuu alkaa.
Siis joulukuu.
Se vasta karmivaa aikaa onkin.
Mutta sitten ei tarvitse kestää enää kuin pari kuukautta.
Tai ehkä kolme.
Tai jopa neljä ja on melkein kesä.

Sit voi taas hengittää ja olla energinen.

Taide vanhaa mutta ihan ikiomaa eli @insaneworks. Tän nimi vois olla vaikka: "Joku päivä". Some day. One day.